Tulkoon joulu

Tänäkin jouluna lahjat kääriytyivät kierrätysmateriaaleihin. Perinteinen joulutunnelmointi loppuukin sitten minun osaltani tähän; vietän tällä kertaa jouluni rapakon takana suuren maailman meininkiä ihmetellen. Toivottavasti ainakin tänne Suomeen tulee valkoinen joulu :) Merry Christmas, everyone.

Viimevuotisia joulukortteja

Sieltä se joulu uhkaavasti (jeejeejeeee) lähestyy, ja on jo pikkuhiljaa aika suunnata ajatuksia joululahjoihin ja -kortteihin. Tässäpä viime vuonna askartelemiani joulukortteja, joihin käytin tietysti mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Ainoa uusi, korttien tekoa varten viime joulun alla ostamani asia oli muutamat korttipohjat. Muuten mentiin omista askartelulaatikoista löytyneillä jutuilla.

- Kirjaimet kirpparilta ostetun kirjainmuotin avulla ja kultaista kakkupaperia

- Sateenkaaren värisistä teipinpaloista joulukuusi

- Viiksiteippiä sekä vanhoja kartonkeja ja lahjapapereita

- Edellinen punaisena versiona

- Tonttukuvioista lahjapaperia joulupalloina

Kuten korteista huomaa, olen hyvin yksinkertaisen askartelun ystävä. Pyrin käyttämään mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja, kuten säästämiäni lahjapapereita, sanomalehtien sivuja yms useammastakin syystä: se on ekologista, rahaa säästyy ja pääsen eroon vuosien varrella askartelulaatikkoon kerääntyneistä matskuista. Tämän vuoden joulukortteja en olekaan vielä ollenkaan suunnitellut, täytyy ehkä piakkoin ryhtyä miettimään niitä!

Edit: Tulipa vallitsevasta Tahdon-kampanjasta muuten mieleen, että noiden sateenkaariteipillä tehtyjen joulukuusikorttien ei ollut tarkoitus olla mitenkään kantaaottavia (vaikka tasa-arvoisen avioliittolain kannalla olenkin)! Silkkaa sattumaa! :)

Uusi tuttavuus

Keittiössä vihertää. Ostin elämäni ensimmäistä kertaa lehtikaalia. Söin sitä (tietääkseni) elämäni toista kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui viikko sitten maman luona, kun hän kokkasi aivan superhyvää mausteista lehtikaalikeittoa flunssaiselle tyttärelleen. Oli muuten niin älyttömän hyvää että oksat pois! Lehtikaalisipseistä on paljon puhuttu, ja ajattelin tänään kokeilla tehdä niitä itse.

Googlasin lehtikaalisipsien ohjeen ja pohjana käytin Ruokala.netin ohjetta. Käytin 200 gramman pussista puolet, ja siitä tulikin juuri sopivasti yksi pellillinen, ja sopiva iltapala minulle.

Näillä maustoin sipsit; cayennepippuria, vahvaa paprikajauhetta ja suolaa.

Lehtikaalisipsit eivät varsinaisesti näytä kovin houkuttelevan näköisiltä eivätkä tuoksukaan erityisen hyvältä, mutta maku oli kyllä oikein mainio! Pidin niitä uunissa noin 20 minuuttia, ja se oli pikkuisen liikaa, sillä osa sipseistä oli jo niin kuivia että hajosi käsiin, ja maistui myös hiukan palaneelta. Ensi kerralla vähän lyhempi aika uunissa.

Vihreä kattaus iltapalalla sisälsi sipsien kaveriksi kermaviilidippiä (itse maustettua tietenkin, eikä mitään pussikamaa), turkkilaista jugurttia banaaniviipaleilla ja passionhedelmällä, sekä teetä ihkauudesta muumimukista. Ei ole rillejä ei. Mutta kaunis se silti on. Taannoin sushia tehdessäni löysin Pirkan sushiainespaketista valmiiksi rikkinäiset levälevyt; tein asiallisen reklamaation Pirkalle ja minulle lähetettiin kiitokseksi postitse kymmenen euron tuotehyvitysseteli. Käytin sen juuri tuon muumimukin hankkimiseen, joten juhlamukille jäi hintaa vain vajaa 20 euroa. Kannattaa reklamoida!

Nämä herkut olivat leffaeväät Spiceworld the Movielle. Huomasin päivällä, että se tulee tänään telkusta, ja pakkohan sitä oli nostalgia-aspektin vuoksi katsoa. En muista lapsena olleeni erityisemmin juuri sen leffan fani (vaikka muuten olinkin henkeen ja vereen Spaissarityttö), mutta varsinkin nyt aikuisena on todettava, että onhan tuo aikamoista kuraa. Hehe.

Legot rivissä

Ostin jokunen vuosi sitten torilta käsityömyyjältä kivat punaiset legokorvikset. Itse tehdyt varmastikin. Pidin niitä jonkun verran, tosin palikat ovat niin isot, että häiritsivät puhelimeen puhumista. Jossain vaiheessa toisesta korviksesta irtosi tausta, enkä saanut sitä liimattua takaisin.

Tuttu juttu: kaikesta voi tehdä magneetteja.

Magneettilevyyn liimaa ja levy liimalla kiinni legon taustapuolelle.

Ja jääkaapin oveen.

Tämän illan legotuunaustakin suurempi saavutukseni oli ensimmäistä kertaa itse tekemäni sushit! Valmistus ei ollut niin vaivalloista kuin minkä kuvan siitä on saanut, ja lopputuloskin oli ihan ok. Ei superhyvää, mutta se johtui osittain väärästä täytevalinnasta ja osittain Pirkan sushipaketin tuotteista (olen syönyt parempaakin wasabia ja soijaa). Lisäksi paketissa olleet neljä levälevyä olivat kaikki jo valmiiksi rikki. Kahteen rullaan laitoin täytteeksi kurkkua, avokadoa ja porkkanaa, kahteen kurkkua, avokadoa ja surimipuikkoja. En uskaltanut ostaa raakaa kalaa, mutta halusin jotain merenelävämeininkiä - ravun- ja kalanmakuiset surimipuikot hyppäsivät kaupassa kalahyllystä ostoskoriin, mutta ihan varmasti viimeistä kertaa. Olivat meinaa niin kamalia löllömassapuikkoja, etten voinut syödä enempää kuin yhden. Ehkä joku tykkää, minä en.

Kokonaisuudessaan ei huonompi suoritus ekaksi kerraksi! Varmasti teen joskus toistekin!

Kinuskilla

Mama vei minut lyhyen syyslomareissuni päätteeksi lounaalle Tuusulan Kellokoskella sijaitsevaan Kinuskilla-kahvilaan. Olin kuullut siitä paljon hyvää, eikä ensimmäinen vierailuni tuottanut pettymystä.

Kinuskilla on perustettu vuonna 2011 vanhaan tehdasmiljööseen kosken varrelle. Ulkoisesti rakennus ei sinänsä ollut kovin edukseen, mutta sisätilan sisustuksesta tykkäsin. Eriparipöytiä ja -tuoleja, värikkäitä astioita, liitutaululle kirjoitettuja hinnastoja. Kinuskillasta saa ruokaa, kahvila- ja konditoriatuotteita, käsintehtyä jäätelöä sekä herkkuja kotiin viemisiksi. Viikonloppuisin voi nauttia brunssista.

Sisustuksessa näkyi tällä hetkellä ajankohtainen halloween-teema. Seinillä oli myös esillä vaatteita Järvenpään Vaatelainaamosta (jos muistin oikein).

Kakut olivat aivan mielettömän upeita.

Muutamasta lounasvaihtoehdosta valitsimme chili-bataattikeitot, joiden kanssa tarjottiin pieni vihersalaatti ja itse tehtyä foccaccia-leipää. Keitto oli samettisen pehmeää ja ihanan maukasta. Väritkin olivat niin kauniin syksyiset!

Jälkkäriksi otimme juustokakkupalat; mamalla mustikka-valkosuklaa, minulla passionhedelmä. Molemmat älyttömän hyviä, mutta yhdestä kakkupalasta olisi kyllä riittänyt vaikka kolmelle hengelle syötävää! Lounaaseen kuului kahvi tai tee. Maman mielestä kahvi eri ollut mitenkään erityisen maukasta. Minä teenjuojana sain valita haluanko vihreää, mustaa vai rooibosteetä. Valitsin rooiboksen. Luulin siinä vaiheessa tehneeni jo lopullisen valinnan, mutta sitten ystävällinen myyjä ojensi minulle vielä kaksisivuisen lappusen, josta sain valita noin kymmenestä rooiboslaadusta mieleiseni. Kyllä oli laatuja joista valita! Päädyin appelsiini-kaktusteehen, joka oli todella hyvää.

Suosittelen tsekkaamaan Kinuskillan!

Odotettu vieras

Nyt se tapahtui! Kylään tuli jo pitkään odotettu vieras, Neulomisen Into!

Tätä on odotettu. Mieli olisi jo vähän tehnyt tarttua puikkoihin, mutta innostusta ei kuitenkaan ole vielä tähän mennessä tänä syksynä ollut. Tästä se sitten alkaa! Paljastus: kuvissa näkyvästä mustasta epämääräisestä kappaleesta valmistuu tiskirätti tupari-/nimpparilahjaksi. Sen pariksi ajattelin tehdä harmaasta toisen.

Min(t)un päivä

Tämä päivä kului normaaliin maanantaiseen tapaan sekä aamulla että illalla töissä, mutta iltatöiden jälkeen juhlistin kotona itsekseni nimppariani.

Kokeilin ekaa kertaa Yhteishyvän reseptillä "graavilohisusheja", tosin kylmäsavulohiversioina. Aika kivoja!

Ostin itselleni lahjaksi pitkään himoitsemani pilatesrullan ja rullailin sillä kipeitä lihaksiani auki. Vitsi mikä keksintö!

Jalkojani uitin piristävässä jalkakylvyssä. Vielä tiedossa olisi jakso Täykkäreitä ja samalla ehkä kynsien lakkaus. Aamulla hemmottelen itseäni vielä nukkumalla pitkään.

Huippuihanan viikonlopun ja ystävien kanssa hengailun jälkeen oli hyvä omistaa tämä ilta ihan vain itseni kanssa hengailulle. Arjen juhlapäivä! Onnea kaikille muillekin Mintuille!

Sanomalehtikapulat

Olipa kerran eräänä perjantai-iltana läjä sanomalehtiä (kyllä, olen aikuistunut auton hankinnan lisäksi tilaamalla paikallislehden).

Sanomalehtien kaveriksi tuli rulla maalarinteippiä.

Näppärät sormet rullailivat kahden aukeaman lehtisiivuja tiukoiksi rulliksi ja pyörittelivät ympärille maalarinteippiä koko kapulan matkalta.

Vain elämää tahditti sanomalehtien rullailua ja reilussa tunnissa niitä valmistui sopivan kokoinen kasa.

Näillä kelpaa soitella töissä lasten kanssa sadepisaroiden ääniä!