perjantai 25. joulukuuta 2015

Sittenkin valkoinen joulu!


Ylläoleva kuva kertoo meidän jouluaaton tunnelmasta paljon. Maman kanssa ajelimme Itä-Suomeen mummin luo, ja jouluaattoa vietimme hyvin rauhallisissa merkeissä kolmestaan. Tai no neljästään, kun kuvassa torkkuva Valtteri-herra lasketaan. Ei kiirettä mihinkään, ei ylimääräistä hössötystä, vain rentoa olemista ja syömistä.



Tulimme tänne aatonaattona, ja silloin kylänraitilla näkyi vain pieniä lumiläiskiä muistuttamassa menneiden viikkojen talvisäistä. Suureksi ilokseni huomasin kuitenkin, että jouluaattoyönä oli tullut ihan pikkuisen lunta - tarpeeksi, että voi sanoa viettäneensä valkoista joulua. Illalla sekin vähä oli kyllä jo sulanut. Kävimme päiväseltään haudoilla vielä vähän tuossa pohjoisemmassa, ja siellä lunta oli jo selkeästi enemmän.





Kyllä se lumi vaan nostaa joulufiiliksen ihan uudelle tasolle, ei siitä mihinkään pääse.




Tällaisia joulufiilistelyjä tällä kertaa. Tänään joulupäivänä onkin ollut ihan toisen tason hulinat, kun sukulaisia on ollut paikalla parhaimmillaan 13 yhtä aikaa!



tiistai 8. joulukuuta 2015

Korttitohinat

Tässä kun viime hetkillä ryhtyy suunnittelemaan joulukorttien askartelua, ennen kuin on liian myöhäistä lähettää niitä punaisessa kuoressa, on syytä taas vilkaista viime vuoden kuvista, millaisia kortteja silloin tuli tehtyä. Ettei ihan samanlaisia tee tänä vuonna. Pääajatus pysyy kuitenkin tuttuun tapaan samana; mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja! Ja niitähän minulta löytyy. Tuossa vähän jo pengoin askartelulaatikkoa, niin kyllä on taas kaiken maailman papereita ja tapetinpalasia ynnä muuta kasaantunut. Saankohan tänä vuonna vältettyä askartelukaupassa käymisen kokonaan? Korttipohjiakin näyttää löytyvän ihan hyvä määrä!

Tässä viimevuotisia korttejani:


Materiaaleina käytin sanomalehtiä, käytettyjä lahjapapereita, tapetinpaloja, kartonginjämiä ym.


Ihanat tontut leikkasin lahjapaperista, ja lumihiutaleet ovat kuvioleikkurin jämäpaloja.


Keskellä oleva valkoinen osa on tapettia.



Postin mainoslehtisestä bongasin kivan kuosin, jota käytin sekä isompana arkkina että pieniksi lahjapaketeiksi leikattuna.




Porot painoin sormivärillä, ja samoja jämälumihiutaleita liimasin näihinkin. Tai voisivathan nuo vaikka tähtiäkin olla!


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kuntosalilla


Elämän pieniä iloja: kuntosalilla käyminen. Vaikka olen urheillut koko ikäni, kuntosaliharjoittelun aloitin säännöllisesti vasta kolme vuotta sitten. Aiemmin en voinut joukkueurheilijana ja ryhmäliikuntafanina ymmärtää, miksi joku käy yksin nostelemassa painoja ja liikuttelemassa itseään kaiken maailman laitteissa, ja saa siitä jotain iloa. Kolme vuotta sitten sain kuitenkin yhtäkkisen kuntosalikipinän, ja siitä asti olen käynyt salilla säännöllisesti, yleensä 2-3 kertaa viikossa.


Minulla on sellainen työ, jota ei voi "jättää töihin", eli teen osittain työhön liittyviä juttuja kotona ja työasiat saattavat pyöriä välillä mielessä, vaikka en töissä olisikaan. Vapaa-ajallakin olen mukana monessa sellaisessa jutussa, jotka vaativat asioiden organisointia, aikatauluttamista, lisää ajatustyötä, harjoittelua tms, joten hyvin harvoin pystyn olemaan tekemättä mitään.

Kuntosalilla käynti on minulle yksi tärkeä henkireikä kiireisessä arjessa. Se on ainoa paikka, jonne en ota edes puhelinta mukaan (tänään poikkeuksellisesti otin, koska olin tulossa muualta salille). Vain minä, vesipullo, pyyhe ja treeniohjelma. Yleensä en törmää edes tuttuihin salilla, koska käyn siellä pääosin aamupäivisin, joten kuulumisten vaihdon sijaan saan keskittyä sen reilun tunnin aikana ihan vaan treenaamiseen. Tammikuussa aloin treenaamaan yksilöllisesti tehdyn ohjelman mukaan, joten salilla voin todellakin laittaa aivot täysin narikkaan ja miettiä ainoastaan sitä, mitä liikettä ryhdyn seuraavaksi tekemään, ja kuinka paljon painoa laitan.

Pace-salin Wellness-teksti on sijoitettu näppärästi väärin päin tolppaan,
 jolloin se näkyy vastapuolen seinän peilistä oikein ;)

Useimmiten käyn salilla tosiaan arkena aamupäivisin, ja aikaa ei silloin ole rajattomasti, koska illaksi pitää mennä töihin. Tänään olikin ihana käydä hektisen viikonlopun päätteeksi treenaamassa ilman aikataulua ja tehdä kerrankin hyvät loppuvenyttelyt. Vajaan vuoden verran olen myös käyttänyt palautusjuomaa treenien jälkeen, ja se kyllä tuntuu auttavan. Viime viikolla ostin uutta makua, jonka raikkauteen ihastuin aiempien mansikan ja suklaan jälkeen; lemon-cheesecake!

Kuntosalilla treenaaminen on minulle ensisijaisesti oman kehon kunnossapitoa, ja se tuottaa mielettömän hyvän olon sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla ei ole harjoittelussani minkäänlaisia laihdutus- tai lihaksenkasvatustavoitteita; toki on vain plussaa, mikäli kroppa kiinteytyy treenin tuloksena ja näyttää sporttisemmalta. Mutta ulkoisten syiden takia minä en tätä tee. Parasta on se sisäinen mahtava fiilis, kun on saanut haastaa itseään ja kokeilla fyysisiä rajojaan. En siis varsinaisesti ole mikään fitnesspirkko, mutta salitreenaaminen on näiden kolmen vuoden aikana vaikuttanut kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini kyllä tosi paljon, enkä siksi haluaisi tinkiä viikottaisista treenikerroistani. On ihanaa, kun treenaamisesta on tullut tapa, jota ilman ei halua olla ja jota kaipaa pidemmän tauon jälkeen, jos vaikka on ollut kipeänä. Jos vertaan sekä fyysistä että henkistä kuntoani ja mielentilaani entiseen, näinä vuosina on kyllä tapahtunut runsaasti muutosta parempaan. Erityisesti viimeisen vuoden aikana, kun ruokavaliotakin vähän tarkistettiin treeniä tukevaksi. Siitä hyvän olon fiiliksestä en halua luopua tulevaisuudessakaan.


 Mieltä piristi tänä viikonloppuna myös ensilumi!


Ylempänä aamuinen pihamme (pyörä olisi ollut hyvä viedä eilen lumisateen alkaessa varastoon, mutta enpä ollut kotona) ja alempana iltahämärää salilta palatessa.



Mainiota alkavaa viikkoa! Pitäkää itsestänne huolta, henkisesti ja fyysisesti!

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kurpitsasalaatti

Voisin sanoa olevani aika mestari ruuan poisheittämisen välttämisessä. Suunnittelen aina tulevien päivien ateriat sen perusteella, minkä aineksien jämiä jääkaapista löytyy. Hyvin harvoin mikään menee pahaksi. Käyn kaupassa muutaman päivän välein enkä osta ruokaa yli tarpeiden, ja menen kauppaan aina kauppalistan kanssa. Varsinkin pidempiä reissuja edeltävinä päivinä ruokalistalta löytyy kyllä välillä mitä kokeellisempia annoksia, kun yhdistelen kaiken maailman jämiä uusiksi ruokalajeiksi.

Nyt olen lähdössä pitkäksi viikonlopuksi pois, ja taas on pitänyt jo useamman päivän ajan suunnitella syömiset kaappeja tyhjennellen. Ostin jo jokin aika sitten ison myskikurpitsan, josta tein mm. nyhtökurpitsaa (oli muuten tosi hyvää pitaleivän välissä!). Siitä oli vielä priimakuntoinen lohko jäljellä, ja päätin tehdä siitä parin illan iltapalat kurpitsasalaatin muodossa.


Olin joskus tehnyt kurpitsasalaattia ChocoChilin ohjeella ja kirjoittanut sen muistiin reseptikirjaani. Hiukan sitä mukaillen rakensin tämän version: fetakuution jämät, pinaatinlehtiä, kasvisliemessä keitettyjä vihreitä linssejä, tuoretta korianteria, limeä ja itse sekoitettua salaatinkastiketta pohjaksi. Kurpitsakuutiot maustoin oliiviöljyllä, suolalla, mustapippurilla ja cayennepippurilla ja tyrkkäsin uuniin paahtumaan.


Epäilin aluksi kurpitsan ja fetan yhteensopivuutta, mutta ne osoittautuivatkin oikein mainioksi makupariksi!


Kurpitsa tekee salaatista kyllä mielettömän kauniin värisen! Pakkasesta vielä omatekoinen sämpylä sulatuksen kautta salaatin kaveriksi ja loput pinaatinlehdet ja Polar-juuston jämät kurkkuineen päälle. Ei huonompi hävikinestoateria!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Visiitti sateiseen Turkuun

Minulla asuu Turussa ja Turun seudulla paljon sukulaisia, ystäviä ja kavereita, mutta siellä tulee silti käytyä harmittavan harvoin. Viime kerrasta oli vierähtänyt varmaankin jo yli puoli vuotta, ehkä enemmänkin. Nyt pääsin vihdoin käymään Turussa yhden yön reissulla, ja tapasinkin tehokkaasti tuon reilun vuorokauden aikana läheisiä ihmisiä, joita osaa en ollut nähnyt useampaan vuoteen!


Perjantai-illalla nautiskeltiin yhdessä seurassa maukasta sushia ja myöhemmin vielä toisessa seurassa ihanaa tomaatti-fetapiirakkaa. Pääsin näkemään kahden läheisen uudet kauniit kodit. Lauantaiaamuna koinkin minulle vähän epätavallisen herätyksen:


Suloinen Hertta-koira suukotteli minut hereille!



Lauantaina lounastettiin veljen kanssa kauppahallissa, La Victoria Taqueria tarjosi tosi herkullisia tacoja! Jälkkäriksi käytävän toiselta puolelta kakkupalat. Naaaammm.




Käytiin vähän kiertelemässä kaupungilla lounaan jälkeen ja löydettiin kaupungintalon lähistöltä puutalokorttelista pari ihanaa putiikkia. Kui? Design ja Klo Design olivat pullollaan ihania, värikkäitä käsityötuotteita ja persoonallisia lahjaideoita.









Kummastakaan minulle ei jostain syystä kuitenkaan tarttunut tällä kertaa mitään mukaan, mutta Klo Designista veli osti korttikotelon ja suunnitteli teetättävänsä siellä myös tabletille suojuksen. Juteltiin tovi paikan pitäjän kanssa, ja hän kertoi ompelevansa suurimman osan puodin tuotteista itse, ja tekee myös tilaustyönä esimerkiksi juuri noita läppäri- ja tablettisuojuksia. Tuotteet vaikuttivat todella laadukkailta. Kierrätysmateriaaleja ei tämänhetkisistä tuotteista juurikaan löydy, mutta sekin on kuulemma haaveissa ja harkinnassa - hienoa! Nämä paikat ovat ehdottomasti visiitin arvoisia!



Turusta suunnattiin Naantaliin sukulaisille, ja sieltä ajelin iltamyöhällä takaisin kotiin. Tänään tein isälle isänpäivälounasta ja sain opastusta järkkärikameran käsisäätöjen käytössä. Tähän asti olen ollut aika kädetön kamerani kanssa, vaikka olenkin sen jo pari vuotta omistanut. Vai kolmeko jo?

Menu sisälsi aasialaisvaikutteisia katkaraputacoja ja marokkolaista porkkana-kikhernesalaattia sekä jälkiruuaksi pehmeää puolukkavaahtoa. Ei pöllömpiä aterioita tänäkään viikonloppuna!


Tästä alkaakin tiukka viikko: viiden päivät työt tiivistetty neljään päivään ja lisäksi kokousta, bänditreenejä, viikonloppu Helsingissä kouluttautumassa ja järjestöhommissa sekä koukkaus Lahden kautta maanantaiksi kotiin. Taidanpa siirtyä juuri vaihdettuihin lakanoihin keräämään voimia tulevaan!